×
By using this site you agree to the use of cookies for analytics. Read more ›
Accept

HelsinkiMission äitimentori vain on

Kurt Jacob, 2, lennättää hävittäjää. Jotain tapahtuu, ja kone syöksyy keittiön lattiaan.

– Epäilen kovasti, saako tätä korjattua. Onneksi teippi on keksitty, Kurtin äiti Päivi Hirvonen, 38, pohtii.

Isä Jörg Jacob on töissä, mutta äiti ja poika eivät vietä maanantaitaan kahdestaan. Äitimentori Minna Heimola, 38, on tullut käymään.

Sosiaalialan järjestö HelsinkiMissio on välittänyt äiti- ja isämentoreita tarvitseville lapsiperheille vuodesta 2012 lähtien. Mentori on koulutettu vapaaehtoinen, joka tukee lapsiperhettä pyörittävää vanhempaa. Kyse ei ole koti- tai lastenhoitoavusta eikä terapiasta, vaan useimmiten vain olemisesta.

– Tuntuu hyvältä tavata parin viikon välein ihminen, joka on vilpittömästi kiinnostunut sinusta, Hirvonen toteaa.

Päivi Hirvonen on käynyt poikansa ja mentorin kanssa leikkipuistossa, lounailla ja kävelyillä, joulumyyjäisissä ja Annantalolla. Hirvosen ja Heimolan mentorisuhde alkoi reilu vuosi sitten. Hirvonen oli saanut HelsinkiMission esitteen neuvolasta, ja hän päätyi selaamaan järjestön nettisivuja. Siellä silmiin osui kysymys: ”Kaipaisitko jonkun mukaan kävelemään ja puhumaan äitiydestä?” Se kolahti, ja Hirvonen päätti ottaa yhteyttä.

Kun auttaa vanhempaa, auttaa lasta

Monesti asiat eivät suju yhtä jouhevasti.

– Avun pyytämisen vaikeus on iso ongelma. Moni soittaja kysyy, voiko saada apua, vaikka isoja ongelmia ei ole. Esitteen lukemisesta on voinut mennä puoli vuotta, HelsinkiMission lapsiperhetyön koordinaattori Katariina Pelkonen toteaa.

Julkisella puolella edellytetään Pelkosen mukaan usein, että autettavalla pitäisi olla tietty ongelma tai diagnoosi. HelsinkiMission lapsiperhetyössä niin ei ole. Mentoria ei myöskään rasita sosiaalialan ammattilaisen rooli. Hän pystyy silti antamaan ulkopuolista näkökulmaa.

– Autettava vanhempi ei ole pelkästään avun kohteena, vaan mentori ja vanhempi toimivat yhdessä. Vaikuttavaa on nimenomaan vastavuoroinen suhde, joka aktivoi, Pelkonen selittää. Hän puhuukin mieluummin tuesta kuin avusta.

HelsinkiMission mentoritoiminta on osa Pelastakaa sukupolvi! -hankketta. Toiminnan ajatuksena on, että tukemalla tiukoilla olevaa vanhempaa tuetaan välillisesti myös lasta. Tähän mennessä mentorin on saanut noin 100 perhettä. Koulutettuja mentoreita on vielä enemmän, joten uusille perheille on tilaa. Mentoreiden keski-ikä on 45. Suurin osa on työssäkäyviä, ja monella on itsellään lapsia. Alkuvuodesta HelsinkiMissio aloitti lapsiperhetyön myös Espoossa, jossa ensimmäiset mentorisuhteet alkoivat syksyllä.

Lapsiperhetyöllä autetaan tavallisia vanhempia, jotka ovat yksinäisiä, väsyneitä tai muuten henkisen tuen tarpeessa. Koska kyse on vapaaehtoistyöstä eikä ammattiavusta, työmuoto ei sovellu vakavissa vaikeuksissa oleville perheille. Pelkonen korostaa, että ongelmiin kannattaa puuttua silloin, kun ne eivät vielä ole liian isoja. Moni vanhempi ei kuitenkaan koe voivansa pyytää apua, ellei ole luhistumassa taakan alle.

Päivi Hirvonen haluaa ennen kaikkea keskustella.

– Kaipasin seuraa ihmisestä, joka on valmis kuuntelemaan. Sitä tämä juuri on.

Hirvonen toteaa, että äitiys tuntuu usein kaventavan sosiaalisia piirejä. Hänen miehellään on polkupyörien huoltofirma, ja mies on pitkiä päiviä poissa kotoa. Monet lapsiperheet saavat tukea isovanhemmilta, mutta Hirvosen vanhemmat eivät ole enää elossa. Hänellä on ystäviä, mutta hän kaipasi elämäänsä jonkun, jonka kanssa puhua juuri äitiydestä. Tärkeää on myös, että koska mentori on ulkopuolinen ja alkujaan vieras, hänelle voi olla täysin rehellinen.

– Esimerkiksi leikkipuistoissa tuntui joskus, että keskustelu oli pintapuolista, enkä uskaltanut aina sanoa, miltä oikeasti tuntuu. Minnan kanssa pystyn puhumaan äitiydestä juuri niin kuin minusta tuntuu. Äitiys ei ole auringonpaistetta joka päivä, ja on tärkeää voida sanoa jollekin suoraan, että nyt kyllä vituttaa.

Rehellisyyden lisäksi Päivi Hirvonen pitää mentorisuhteessa tärkeänä molemminpuolista kunnioitusta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sovitusta pidetään kiinni. Sitoutumista vaaditaan yhtä lailla mentoroitavalta kuin mentorilta. Mentorisuhde solmitaan vuodeksi kerrallaan, ja Hirvonen ja Heimola tapaavat parin viikon välein.

Mentorin ainoa tehtävä on olla

Mentorin koulutie ei ole lyhyt. HelsinkiMissio järjestää Helsingin kaupungin, Helsingin Diakonissalaitoksen ja Pienperheyhdistyksen kanssa infokoulutuksia, joissa kerrotaan kunkin tahon vapaaehtoismahdollisuuksista. Kaikki hakijat haastatellaan, minkä jälkeen HelsinkiMissio järjestää isä- ja äitimentoreiksi hakeutuville kaksipäiväisen koulutuksen.

– Koulutuksessa käydään läpi erilaisia keissejä ja vapaaehtoisen etiikkaa. Mukana on aina kaupungin edustaja ja vanhoja vapaaehtoisia, Katariina Pelkonen kertoo.

Yhteistyö kaupungin lapsiperheiden perhetyön ja neuvoloiden kanssa on tiivistä. Järjestöjen ja kaupungin työntekijöiden suhde voi olla hankala, jos kaupungin työntekijälle on epäselvää, millaisesta järjestöstä on kyse ja miten sen kanssa tulisi toimia. Siksi HelsinkiMissio on sopinut yhteistyöstä Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johdon kanssa, ja johto osaa ohjeistaa työntekijöitä.

Viime vuosina noin puolet mentoria hakevista vanhemmista kuuli toiminnasta kaupungin lapsiperheiden perhetyöltä, 30 prosenttia neuvoloista ja loput muita reittejä.

– Lapsiperheiden yksinäisyys on Helsingissä tosi iso juttu, sanoo valtiotieteiden tohtori Hanna Falk.

Falk on tutkinut Pelastakaa sukupolvi! -hankkeeseen mukaan lähteneiden kokemuksia reilun vuoden ajan. Useimmat mentoria kaipaavat vanhemmat kärsivät nimenomaan yksinäisyydestä.

– Yksinäisyyttä on monenlaista. On sosiaalista yksinäisyyttä, jossa verkostot ovat pienet. Toisaalta on emotionaalista yksinäisyyttä, jossa tuttavia kyllä on, mutta he esimerkiksi elävät eri elämänvaihetta. Itsellä voi vaikka olla lapsia, kun muilla ei, Falk selittää.

Hanna Falkin mukaan sosiaalialan ammattilaiset eivät juuri koe voivansa vaikuttaa yksinäisyyteen. Mentorilla sen sijaan on aikaa ja kiinnostusta, eikä kyse ole ammattisuhteesta vaan tavallisesta ihmissuhteesta.

– Jos yksinäisyys pitkittyy, ihminen voi mennä jumiin. Aloitekyky laskee ja vajoaa neuvottomuuden tilaan. Näissä tilanteissa voi mentori auttaa.

Myös Falk korostaa, miten tärkeää mentorin neutraalius on. Ystävien ja lähisukulaisten reaktioita voi joutua varomaan, mutta mentorin kanssa ajatuksiaan voi peilata rauhassa.

– Mentorilla ei ole mitään muuta tehtävää kuin tavata. Usein vanhemman yksinäisyys lievittyy ja jumi poistuu. Ja kun mentori tietää, että joku tarvitsee häntä, se vahvistaa myös hänen omakuvaansa ja itsetuntoaan, Falk kiteyttää.

Mahdollisuus tehdä hyvää

– En minä jaa tässä mitään valmiiksi prosessoitua viisautta, vaan pääsen koko ajan itsekin miettimään, Minna Heimola toteaa.

Mentori-Heimolalla ja äiti-Hirvosella ei ole vuottakaan ikäeroa, mutta se ei tunnu olevan ongelma. Heimola ei päsmäröi yläpuolelta, vaan kulkee Hirvosen vierellä. Heimolalla itsellään on kaksi poikaa, joten äitiys on tuttua.

– Olen aina ollut vähän maailmanparantajatyyppi ja halunnut tehdä hyvää. Vanhemmuuden myötä aloin miettiä, että voisin jakaa myös omaa elämänkokemustani äitiydestä.

Minna Heimolan omatkin lapset ovat vielä pieniä, 7- ja 4-vuotiaita. Mentorikoulutuksessa hän pyysi, että saisi pikkulapsiperheen.

– Kun omat lapseni olivat pienempiä, se oli välillä aika rankkaa. Olisin kaivannut siinä laajempaa perspektiiviä, että kyllä tästä selvitään. Useimmat vanhemmat ymmärtävät sen kyllä järjellä, mutta kun sen sanoo joku, jolla on asiasta kokemusta, sen sisäistää paremmin.

Hirvosen ja Heimolan mentorivuosi on tullut jo täyteen. He tapasivat kesällä HelsinkiMission koordinaattorin kanssa ja päättivät jatkaa vielä ainakin toisen vuoden.

– Juttuhetkemme ovat tehneet hyvää myös minulle. Olen usein paljon virkeämpi, kun olemme tavanneet, Heimola sanoo.

Teksti Topias Haikala
Kuva Sirpa Päivinen